Heli käveli hitaasti katua pitkin. Tien toisella puolella kävelevät nuorukaiset vihelsivät äänekkäästi hänen peräänsä. Heli kääntyi katsomaan. Hän oli nähnyt nuoret miehet aiemminkin, mutta ei tuntenut heitä, joten hän hymyili heille itsetietoisesti ja jatkoi matkaansa. Oli mukavaa tulla huomatuksi ja samalla esittää vaikeasti tavoiteltavaa.Heli etsi Miraa katseellaan. Pitkä, tumma mies alkoi lähestyä Heliä hitaasti, katsellen häntä päästä varpaisiin. Miehen katseessa välähti kiusoitteleva hymy. Helille tuli kuuma. Hän huomasi Miran, joka oli nostanut toisen jalkansa baarituolin jalkatuelle ja nojasi baaritiskiin. Heli tiesi, ettei Mirallakaan ollut pikkuhousuja, ja pelkkä ajatuskin sai hänet syttymään. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää, kun hän näki Miran juttelevan tumman, heitä kahta huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Heli käveli heidän luokseen. Mies esitteli itsensä Björniksi ja katsoi Heliä tietäväinen ilme kasvoillaan, kuin olisi vaaninut Helin rintoja! Miehen paljonpuhuva katse sai Helin hengityksen kiihtymään.Joku lähistöllä selvitti kurkkuaan. Heli suoristi selkänsä ja katseli ympärilleen. Pöydän vieressä seisoi toinen mies. Komein mies, jonka Heli koskaan oli nähnyt."Björn, etkö aio esitellä meitä?" mies sanoi käheällä äänellä.Juuri sillä hetkellä, kun Heli ojensi kätensä miehelle, hän tunsi Miran kuuman hengityksen jalkovälissään. Gunnar kumartui ja nojasi kyynärpäällään pöytään peittäen näkyvyyden, jotta Heli ei joutuisi ei-toivotun huomion kohteeksi. Sitten tämä alkoi sivellä hellästi sormenpäillään Helin hameen vyötärönauhaa...-
