Uusi testamentti - lyhyt johdanto

Uusi testamentti on kristillisen Raamatun toinen ja keskeinen osa. Se koostuu 27 kirjasta, jotka on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Sen ydin on Jeesus Kristuksen elämä, opetus ja pelastustehtävä.

Uuden testamentin ytimen muodostavat neljä evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Nämä kertovat Jeesuksen syntymästä, opetuksista, ihmeistä, ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemuksesta. Evankeliumien jälkeen tulee Apostolien teot, joka kuvaa varhaisen kirkon historiaa ja kristinuskon leviämistä, erityisesti apostoli Paavalon kautta.

Suuren osan Uudesta testamentista muodostavat apostolien kirjeet. Kuuluisimmat näistä ovat Paavalon kirjeet, kuten Kirje roomalaisille ja Kirje korinttilaisille. Nämä kirjeet opastavat uskon kysymyksissä ja selittävät kristillisen opinkappaleen ydintä, kuten armon ja lunastuksen. Uusi testamentti päättyy Johanneksen ilmestyskirjaan, joka on profeetallinen ja symbolinen näky maailman lopusta ja Jumalan valtakunnan voitosta.

Uuden testamentin keskeinen sanoma on Jeesuksen tuoma lunastus ja uusi liitto Jumalan ja ihmisen välille. Sen merkitys on valtava paitsi uskonnollisesti myös kulttuurisesti. Ensimmäinen suomenkielinen Uusi testamentti julkaistiin jo vuonna 1548 Mikael Agricolan kääntämänä, ja se loi perustan suomen kirjakielelle. Täten Uusi testamentti on Suomelle sekä pyhä teksti että kansallisen kulttuurin peruskivi.