Haaksirikkoiset
Ukko Halinen, konkurssintehnyt entinen liikemies, istui eräänä syyspäivänä pienen asuntonsa ainoassa suuremmassa huoneessa ja tirkisteli sanomalehteä. Hänen vaimonsa, harmaatukkainen nainen, jonka kasvoihin hiljaa kalvavat kärsimykset olivat jättäneet selvät jälkensä, istui miestään vastapäätä kuluneella sohvalla ja parsi sukkaa. Pitkät, harmaat vuodet olivat kuin huomaamatta liukuneet ohi, heidän joka iltapäivä istuessa näin vastakkain ja odottaessa postikonttorista tytärtään.
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja jäi katselemaan miestään, joka silmälasit punertavalla nenällään luki edelleen. Hänen harvatukkainen jäkäläpartainen päänsä tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkillä olkapäillä oli vielä pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt hänen henkeään kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mitä hänen miehensä sanomalehdestä etsi ja ettei hän koskaan tulisi löytämään sitä mitä etsi, nimittäin uutista siitä, että heidän ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insinööritutkinnon polyteknillisessä opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun isä joutui vararikkoon. Isä oli aikoinaan vähästä alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyllään, älyllään ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. Hänen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yhtämittaa laajensi hän liikuntapiiriään maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lisäksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla työllä pystytetty rakennus. Tämän jälkeen seurasi tuo tavallinen näytelmä: ystävät ja kylänmiehet käänsivät selkänsä, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmenivät vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipiä syrjäiseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahalähetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset jäivät kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen jälkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.
Ensi iskun jälkeen sairastui herra Halinen ankarasti ja hänelle jäi ainaiseksi vaikea sydänvika. Mutta uusia suunnitelmia alkoi liikkua hänen päässään. Itse hän ei tietysti voinut mihinkään ryhtyä, mutta olihan hänellä poika. Hän alkoi esittää suunnitelmiaan Reinolle, joka oli lahjakas ja vilkas nuorukainen. Reinon piti muuttaa polyteknilliseen opistoon ja suorittaa insinööritutkinto. Sen saatuaan hänen ei pitäisi olla vaikeata hankkia luottoa ja panna isän liike käyntiin uudella ja paremmalla onnella. Hänessä heräsi entinen vallotushimo, jolle hän tahtoi poikansa kautta hankkia tyydytystä. Hän avasi poikansa eteen laajoja näköaloja, kertoi tälle liikeperiaatteistaan ja toteutumatta jääneistä suunnitelmistaan sekä niistä menestymismahdollisuuksista, joista hän yksinään kokemustensa nojalla oli selvillä ja jotka hän nyt siirtäisi poikansa omaisuudeksi. Korkeamman teknillisen sivistyksen hankittuaan ei pojan pitäisi olla mikään mahdottomuus saattaa ensin kaikki ennalleen ja sitten toteuttaa se mikä isällä jäi vain unelmaksi.
Vilkkaana ja vastaanottavaisena, kuten aina, innostui Reino isän tuumiin ja siirtyi seuraavana syksynä polyteknikumiin. Ensi kurssin suoritti hän hyvin ja pääsi kesäksi praktiseeraamaan erääseen tehtaaseen. Isä oli tyytyväinen ja voitonvarma ja odotti lujalla luottamuksella sitä hetkeä, jolloin hänen entinen tehtaansa rupeaa pojan johdolla käymään. Silloin saavat selkänsä kääntäneet ystävät ja ne, jotka kielsivät apunsa silloin kun kaikki riippui hiuskarvasta, hämmästyksekseen nähdä, että vanha kanto onkin ruvennut vesomaan.
1117492290
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja jäi katselemaan miestään, joka silmälasit punertavalla nenällään luki edelleen. Hänen harvatukkainen jäkäläpartainen päänsä tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkillä olkapäillä oli vielä pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt hänen henkeään kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mitä hänen miehensä sanomalehdestä etsi ja ettei hän koskaan tulisi löytämään sitä mitä etsi, nimittäin uutista siitä, että heidän ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insinööritutkinnon polyteknillisessä opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun isä joutui vararikkoon. Isä oli aikoinaan vähästä alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyllään, älyllään ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. Hänen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yhtämittaa laajensi hän liikuntapiiriään maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lisäksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla työllä pystytetty rakennus. Tämän jälkeen seurasi tuo tavallinen näytelmä: ystävät ja kylänmiehet käänsivät selkänsä, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmenivät vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipiä syrjäiseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahalähetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset jäivät kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen jälkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.
Ensi iskun jälkeen sairastui herra Halinen ankarasti ja hänelle jäi ainaiseksi vaikea sydänvika. Mutta uusia suunnitelmia alkoi liikkua hänen päässään. Itse hän ei tietysti voinut mihinkään ryhtyä, mutta olihan hänellä poika. Hän alkoi esittää suunnitelmiaan Reinolle, joka oli lahjakas ja vilkas nuorukainen. Reinon piti muuttaa polyteknilliseen opistoon ja suorittaa insinööritutkinto. Sen saatuaan hänen ei pitäisi olla vaikeata hankkia luottoa ja panna isän liike käyntiin uudella ja paremmalla onnella. Hänessä heräsi entinen vallotushimo, jolle hän tahtoi poikansa kautta hankkia tyydytystä. Hän avasi poikansa eteen laajoja näköaloja, kertoi tälle liikeperiaatteistaan ja toteutumatta jääneistä suunnitelmistaan sekä niistä menestymismahdollisuuksista, joista hän yksinään kokemustensa nojalla oli selvillä ja jotka hän nyt siirtäisi poikansa omaisuudeksi. Korkeamman teknillisen sivistyksen hankittuaan ei pojan pitäisi olla mikään mahdottomuus saattaa ensin kaikki ennalleen ja sitten toteuttaa se mikä isällä jäi vain unelmaksi.
Vilkkaana ja vastaanottavaisena, kuten aina, innostui Reino isän tuumiin ja siirtyi seuraavana syksynä polyteknikumiin. Ensi kurssin suoritti hän hyvin ja pääsi kesäksi praktiseeraamaan erääseen tehtaaseen. Isä oli tyytyväinen ja voitonvarma ja odotti lujalla luottamuksella sitä hetkeä, jolloin hänen entinen tehtaansa rupeaa pojan johdolla käymään. Silloin saavat selkänsä kääntäneet ystävät ja ne, jotka kielsivät apunsa silloin kun kaikki riippui hiuskarvasta, hämmästyksekseen nähdä, että vanha kanto onkin ruvennut vesomaan.
Haaksirikkoiset
Ukko Halinen, konkurssintehnyt entinen liikemies, istui eräänä syyspäivänä pienen asuntonsa ainoassa suuremmassa huoneessa ja tirkisteli sanomalehteä. Hänen vaimonsa, harmaatukkainen nainen, jonka kasvoihin hiljaa kalvavat kärsimykset olivat jättäneet selvät jälkensä, istui miestään vastapäätä kuluneella sohvalla ja parsi sukkaa. Pitkät, harmaat vuodet olivat kuin huomaamatta liukuneet ohi, heidän joka iltapäivä istuessa näin vastakkain ja odottaessa postikonttorista tytärtään.
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja jäi katselemaan miestään, joka silmälasit punertavalla nenällään luki edelleen. Hänen harvatukkainen jäkäläpartainen päänsä tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkillä olkapäillä oli vielä pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt hänen henkeään kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mitä hänen miehensä sanomalehdestä etsi ja ettei hän koskaan tulisi löytämään sitä mitä etsi, nimittäin uutista siitä, että heidän ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insinööritutkinnon polyteknillisessä opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun isä joutui vararikkoon. Isä oli aikoinaan vähästä alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyllään, älyllään ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. Hänen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yhtämittaa laajensi hän liikuntapiiriään maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lisäksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla työllä pystytetty rakennus. Tämän jälkeen seurasi tuo tavallinen näytelmä: ystävät ja kylänmiehet käänsivät selkänsä, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmenivät vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipiä syrjäiseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahalähetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset jäivät kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen jälkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.
Ensi iskun jälkeen sairastui herra Halinen ankarasti ja hänelle jäi ainaiseksi vaikea sydänvika. Mutta uusia suunnitelmia alkoi liikkua hänen päässään. Itse hän ei tietysti voinut mihinkään ryhtyä, mutta olihan hänellä poika. Hän alkoi esittää suunnitelmiaan Reinolle, joka oli lahjakas ja vilkas nuorukainen. Reinon piti muuttaa polyteknilliseen opistoon ja suorittaa insinööritutkinto. Sen saatuaan hänen ei pitäisi olla vaikeata hankkia luottoa ja panna isän liike käyntiin uudella ja paremmalla onnella. Hänessä heräsi entinen vallotushimo, jolle hän tahtoi poikansa kautta hankkia tyydytystä. Hän avasi poikansa eteen laajoja näköaloja, kertoi tälle liikeperiaatteistaan ja toteutumatta jääneistä suunnitelmistaan sekä niistä menestymismahdollisuuksista, joista hän yksinään kokemustensa nojalla oli selvillä ja jotka hän nyt siirtäisi poikansa omaisuudeksi. Korkeamman teknillisen sivistyksen hankittuaan ei pojan pitäisi olla mikään mahdottomuus saattaa ensin kaikki ennalleen ja sitten toteuttaa se mikä isällä jäi vain unelmaksi.
Vilkkaana ja vastaanottavaisena, kuten aina, innostui Reino isän tuumiin ja siirtyi seuraavana syksynä polyteknikumiin. Ensi kurssin suoritti hän hyvin ja pääsi kesäksi praktiseeraamaan erääseen tehtaaseen. Isä oli tyytyväinen ja voitonvarma ja odotti lujalla luottamuksella sitä hetkeä, jolloin hänen entinen tehtaansa rupeaa pojan johdolla käymään. Silloin saavat selkänsä kääntäneet ystävät ja ne, jotka kielsivät apunsa silloin kun kaikki riippui hiuskarvasta, hämmästyksekseen nähdä, että vanha kanto onkin ruvennut vesomaan.
Rouva laski sukan helmaansa, huokasi hiljaa ja jäi katselemaan miestään, joka silmälasit punertavalla nenällään luki edelleen. Hänen harvatukkainen jäkäläpartainen päänsä tutisi hiljaa, mutta sen asento jyrkillä olkapäillä oli vielä pysty ja osotti, ettei vararikko ollut kyennyt hänen henkeään kokonaan lannistamaan.
Rouva tiesi liiankin hyvin, mitä hänen miehensä sanomalehdestä etsi ja ettei hän koskaan tulisi löytämään sitä mitä etsi, nimittäin uutista siitä, että heidän ainoa poikansa, Reino, olisi suorittanut insinööritutkinnon polyteknillisessä opistossa.
Reino oli ollut kolmatta vuotta ylioppilaana, kun isä joutui vararikkoon. Isä oli aikoinaan vähästä alkanut, mutta erinomaisella liikemieskyvyllään, älyllään ja tarmollaan kohonnut varsin huomattavaan asemaan. Hänen tehdaslaitoksensa edistyi nopeasti ja yhtämittaa laajensi hän liikuntapiiriään maailmassa. Mutta sitten tuli kriisi ja lisäksi sarja kaikenlaisia onnettomuuksia. Viikkokausia vaappui kaikki hiuskarvan varassa ja herra Halisen tukka harmaantui huomattavasti. Sitten luhistui vuosikausien tarmokkaalla työllä pystytetty rakennus. Tämän jälkeen seurasi tuo tavallinen näytelmä: ystävät ja kylänmiehet käänsivät selkänsä, entiset luotonantajat ja sukulaiset kylmenivät vennonvieraiksi, ja paikkakunnan ennen huomatuin perhe sai hiipiä syrjäiseen ja tuiki vaatimattomaan asuntoon. Rahalähetykset Reinolle katkesivat kerrassaan ja vanhukset jäivät kokonaan Anna-neidin niskoille, joka pian sen jälkeen onnistui saamaan postinhoitajan toimen paikkakunnalla.
Ensi iskun jälkeen sairastui herra Halinen ankarasti ja hänelle jäi ainaiseksi vaikea sydänvika. Mutta uusia suunnitelmia alkoi liikkua hänen päässään. Itse hän ei tietysti voinut mihinkään ryhtyä, mutta olihan hänellä poika. Hän alkoi esittää suunnitelmiaan Reinolle, joka oli lahjakas ja vilkas nuorukainen. Reinon piti muuttaa polyteknilliseen opistoon ja suorittaa insinööritutkinto. Sen saatuaan hänen ei pitäisi olla vaikeata hankkia luottoa ja panna isän liike käyntiin uudella ja paremmalla onnella. Hänessä heräsi entinen vallotushimo, jolle hän tahtoi poikansa kautta hankkia tyydytystä. Hän avasi poikansa eteen laajoja näköaloja, kertoi tälle liikeperiaatteistaan ja toteutumatta jääneistä suunnitelmistaan sekä niistä menestymismahdollisuuksista, joista hän yksinään kokemustensa nojalla oli selvillä ja jotka hän nyt siirtäisi poikansa omaisuudeksi. Korkeamman teknillisen sivistyksen hankittuaan ei pojan pitäisi olla mikään mahdottomuus saattaa ensin kaikki ennalleen ja sitten toteuttaa se mikä isällä jäi vain unelmaksi.
Vilkkaana ja vastaanottavaisena, kuten aina, innostui Reino isän tuumiin ja siirtyi seuraavana syksynä polyteknikumiin. Ensi kurssin suoritti hän hyvin ja pääsi kesäksi praktiseeraamaan erääseen tehtaaseen. Isä oli tyytyväinen ja voitonvarma ja odotti lujalla luottamuksella sitä hetkeä, jolloin hänen entinen tehtaansa rupeaa pojan johdolla käymään. Silloin saavat selkänsä kääntäneet ystävät ja ne, jotka kielsivät apunsa silloin kun kaikki riippui hiuskarvasta, hämmästyksekseen nähdä, että vanha kanto onkin ruvennut vesomaan.
0.99
In Stock
5
1

Haaksirikkoiset

Haaksirikkoiset
eBook
$0.99
Related collections and offers
0.99
In Stock
Product Details
BN ID: | 2940149106431 |
---|---|
Publisher: | Lost Leaf Publications |
Publication date: | 10/12/2013 |
Sold by: | Barnes & Noble |
Format: | eBook |
File size: | 455 KB |
Language: | Dutch |
From the B&N Reads Blog